Ilmiöitä työstä

Ilmiöitä työstä -blogissa käsitellään työelämän ilmiöitä eri näkökulmista. Blogit ovat osa WorkUp!-tapahtumakonseptia. Kirjoittajat vastaavat itse kirjoituksiensa sisällöistä.
2.5.2017 12.17

Mekaaniset hevoset

johanna_sinisalo
Robotti-sana alkaa olla jo yleiskieltä, mutta silti jokaisella tuntuu olevan siitä oma, subjektiivinen käsityksensä. Niillä, jotka ovat työkseen tekemisissä vaikkapa hakurobottien tai teollisuusrobottien kanssa, on erilaisia mielikuvia kuin niillä, joiden kosketus robotteihin on ollut tykkänään fiktioiden varassa. Tyypillinen fiktioon perustuva mielikuva robotista on metallista valmistettu, ihmisen muotoinen olento, joka liikehtii ja puhuu konemaisesti – esimerkkinä vaikkapa Tähtien Sota -elokuvasarjan komediallinen metallihovimestari 3PO.
Sana ”robotti” pohjautuu sekin fiktioon. Tsekkiläinen kirjailija Karel Čapek julkaisi vuonna 1921 näytelmän nimeltä R.U.R., joka on lyhenne sanoista ”Rossumovi Univerzální Roboti”. Tarinan maailmassa valmistetaan keinotekoisia ihmisiä tekemään raskaita töitä. Tsekin kielessä sana ”robota” viittaa pakkotyöhön, jota muun muassa maaorjat oli velvoitettu tuohon aikaan tekemään.

Čapekin robotteja ei kuitenkaan ollut valmistettu metallista, vaan ne muistuttivat selkeästi ihmisiä ja niillä oli oma tahto, ja tarinassa ne myös nousivat kapinaan. Čapekin visio analysoikin selvästi aikansa puheenaiheita, kuiten ihmisoikeuksia ja kenelle ne on sallittu. Toisaalta näytelmää pidetään myös reaktiona jonkin aikaa sitten autoteollisuudessa kehitettyyn nk. fordilaiseen sarjatuotantometodiin, jossa yksittäisen ihmisen työkokemus ja ammattitaito eivät enää olleetkaan merkityksellisiä, vaan liukuhihnatyöläiset olivat vain isomman koneiston osasia. Olihan jo vuosikymmeniä tiedetty, että koneet saattoivat esimerkiksi kutomateollisuudessa tehdä erilaisia työvaiheita nopeammin ja luotettavammin kuin ihmiset koskaan. Čapekin robottifiktion synnyn pohjalla voidaankin nähdä pelko siitä, että jonakin päivänä kone täysin syrjäyttää ihmisen. Tämä pelko värittää myös 2010-luvun robotiikkakeskustelua melkein sata vuotta myöhemmin.

Olen itse elänyt aikaa, jolloin monet toimialat mullistuivat kehittyvän teknologian vuoksi. Jo 70-luvulla alettiin puhua huolestuneeseen sävyyn siitä, että ihmisiä aletaan pian korvata tietokoneilla. Hyvin moni ihmistyövoimaan pohjautuva ala kokikin perinpohjaisia muutoksia. Viime vuosituhannen loppuvuosikymmenillä digitalisoitumisen vuoksi katosi kokonaisia ammattikuntia – esimerkiksi pankki- ja matkatoimistovirkailijoden työt siirtyivät suurilta osin asiakkaille ja kirjapainoalalta katosivat latojat ja faktorit. Digitalisoituminen ja robotisoituminen tulee väistämättä vaikuttamaan yhä useampiin aloihin. Itse itseään ajava auto voi hyvinkin olla pian totta, ja robotit kirjoittavat jo nyt lehtiuutisia.

Edelleen kuitenkin keskustelemme robotiikasta aivan liian suoraviivaisten ja primitiivisten mielikuvien pohjalta. 1960-luvun tieteissarjakuvassa ihmissihteerin korvannut robotti nähtiin metallisena naisena, jolla oli uhkeat metalliryntäät, ja joka näpytteli vanhanaikaista kirjoituskonetta metallisormillaan. Tällä hetkellä tiedämme, että neiti Näpsän korvaavat pikemminkin vaikkapa aikatauluista muistuttava kalenterisovellus, puhelujen seulonta-applikaatio, äänen tunnistava tekstinsyöttö ja tekstinkäsittelysofta oikolukuohjelmineen. Olemme vain jo niin tottuneet taskulaskimiin, pankkiautomaatteihin, autonpesukoneisiin ja autopilotteihin, että emme edes ajattele olevamme tekemisissä kehittyneen robotiikan kanssa. Ymmärrämme myös vaivatta, että kaivinkone on järkevämpi väline ojan kaivamiseen kuin joukko ihmisiä lapioineen tai että näppärä laite voi kiertää karamellipaperin päät tai rypyttää karjalanpiirakan edullisemmin kuin ihminen. Olemme pitäneet myös itsestään selvänä, että on joitakin palvelualoja, joissa ihminen tuntuu edelleen välttämättömältä – kuten hoitoala. Entä nyt, kun robotiikkaa aletaan ulottaa myös niihin perinteisiin tehtäviin, joissa olemme tottuneet näkemään ihmisen? Alkavatko vanhuksista tai jopa keskosvauvoista huolehtia metalliset, ihmisen näköiset olennot? Se voi olla kadunmiehelle pelottava visio, ja juuri siksi, että se on vanhentunutta ja hätiköityä ajattelua.

Silloin, kun höyrykone oli jo keksitty ja sen voima ihmiseen tai juhtaan verrattuna todettu kiistattomasti, alettiin unelmoida siitä, että höyrykoneella voisi tavalla tai toisella korvata hevosen. Kerrotaan, että ensimmäiset piirustukset aiheesta olivat nimenomaan mekaanisia hevosia – peltijuhtia, joiden neljää jalkaa liikutti väsymätön höyryvoima. Kenenkään päähän ei alkuun pälkähtänyt, että voimanlähteen voisi rakentaa suoraan vedettävään vaunuun, koska ainahan tähänkin asti jokin oli sitä vaunua vetänyt. Höyryveturia on itse asiassa kutsuttukin joissakin kielissä ”rautahevoksi”.

Kun ajatusluutuma purkautui, alkoi itsestään liikkuvien vaunujen eli autojen suunnittelu.  Aivan samalla tavalla pitäisi kiireen vilkkaa purkaa luutunut ajattelu robotiikasta mekaanisina ihmisinä. Kaivinkone vapauttaa lapion varresta, mutta ei se vielä autonomisesti määrää, mihin kuoppa kaivetaan. Esimerkiksi hoitotyössä robotteja voisi käyttää ensisijaisesti raskaaseen nosteluun ja liikutteluun, ja vapauttaa ihmistyövoima ohjaaviin, arvioiviin, tulkitseviin ja kommunikoiviin tehtäviin. Potilaan sänky voisi olla robotti, joka auttaa potilaan istuvaan asentoon ja nostaa tämän pyörätuoliin. Älykäs, potilasta auttava pyörätuoli antaa liikuntarajoitteiselle liikkuvuutta ja itsemääräämisoikeutta siinä kuin opaskoira sokealle. Enkä uskoisi kenenkään pahastuvan, jos esimerkiksi toilettitilojen siivoaminen siirtyisi roboteille.

Tällaiset tehtävät voitaisiin periaatteessa suorittaa kokonaan koneistetusti, mutta potilaan voinnin kartoitus, lääkkeiden oton valvominen tai vaikkapa ruokailussa auttaminen vaatii edelleen tulkintaa, vaistoja ja läsnäoloa. Tekoälyn kyvyt eivät siihen vielä riitä.

Tähän liittyen on muistettava, että ihminen on biologisesti laumaeläin. Tarvitsemme lajitovereitamme fyysisesti, mutta myös psyykkisesti. Ei ole yhdentekevää, pelaako kanssasi vaikkapa korttipeliä ihminen vai tietokone., sillä pelit ovat usein myös sosiaalista kanssakäymistä. Osakalainen älyllisen robotiikan professori Hiroshi Ishiguro on kehittänyt robotin, joka on toiminut näyttelijänä tieteiselokuvassa. Sen kanssa työskennelleet ihmisnäyttelijät kertoivat, että työ oli vaikeaa, koska robottinäyttelijöiltä puuttui läsnäolo. Ne eivät ihmismäisestä ulkonäöstään ja reaktioistaan huolimatta pystyneet kunnolla luomaan vuorovaikutussuhteen tuntua. Samaa vuorovaikutussuhdetta tarvitaan edelleen ainakin monissa asiakaspalvelutöissä. Mekaaninen hevonen tarvitsee toistaiseksi vielä empaattisen ajurin.

Kirjoittaja Johanna Sinisalo on kirjailija ja spekulatiivisen fiktion asiantuntija, jolla on laajaa näkemystä robotteihin kulttuurihistoriallisesti liitetyistä uhkakuvista ja mahdollisuuksista.

Work Up! Robotti työkaverina -seminaarissa tiistaina 23.5. klo 12-15 keskustellaan robottien ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja miten se muuttaa suhdettamme työhön. Lisätietoa ja ilmoittautumiset tapahtumasivustolla.

robotti_workup_some


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi