Ilmiöitä työstä

Ilmiöitä työstä -blogissa käsitellään työelämän ilmiöitä eri näkökulmista. Blogit ovat osa Work Up! -tapahtumakonseptia. Kirjoittajat vastaavat itse kirjoituksiensa sisällöistä.
25.5.2016 15.43

Paljonko töitä saa tehdä, ennen kuin sakotetaan

Martti Kouhi_blogi
Workup-tapahtumassa käytiin hyvää ja tärkeää keskustelua työnteon uusista muodoista, sekä digitaalisten alustojen mahdollistamana että yrittäjämäisemmästä, projektiluonteisesta työn tekemisestä yleensä.
Laajasti ymmärrettynä näissä ns. epätyypillisissä työsuhteissa työskentelee Yhdysvalloissa jo 40 prosenttia työvoimasta. Suomi tulee taas jälkijunassa, mutta täälläkin nämä epätyypilliset työsuhteet tulevat muuttumaan entistä tyypillisemmiksi.

Ilmiöön liittyy suuria mahdollisuuksia sekä auttaa entistä useammat ihmiset työelämään kiinni, että avata uusia mahdollisuuksia entistä joustavampaa ja monipuolisempaan työntekoon. Tämä kuitenkin vaatii myös sellaista uutta ajattelua, jota viime viikon tilaisuudessa olisi voinut olla enemmänkin.

 

Tilaisuudessa esitettiin yleisölle kysymyksiä digitaalisesta työstä, joista kahden peräkkäisen kysymyksen vastaukset jäivät erityisesti mieleen. Ensin kysyttiin mikä on suurin este digitaalisten alustojen yleistymiselle, ja yleisö vastasi sen olevan sääntely ja työehtosopimukset. Seuraavaksi kysyttiin tarvittaisiinko digitaalisen alustatalouteen pelisääntöjä, siis sääntelyä ja työehtosopimuksia, ja yleisö vastasi ”kyllä, nopeasti”.

 

Tämä kertoo että emme ehkä ole vielä ymmärtäneet uuden työn luonnetta. Se perustuu joustavuuteen ja markkinaehtoisuuteen, ei jähmeisiin korporaatioihin. Alustataloudelle on tyypillistä että uusia alustoja syntyy ja kuihtuu jatkuvasti, ja suurin osa niistä on globaaliksi syntyneitä. Eivät ne perusta etujärjestöä joka viettäisi yön tunteja 70- lukulaisissa työmarkkinaneuvotteluissa, eikä niillä ole mitään tarvetta toimia Suomessa jos niiden toimintaa aletaan täällä sääntelyllä rajoittaa.

 

Lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa niihin toimijoihin, jotka tarjoavat fyysistä palvelua ja joiden on siksi oltava läsnä markkinoilla. Tunnettu esimerkki on Uber, jonka toiminta Suomessa on pakottanut pohtimaan alan pelisääntöjä. Yksi ilmassa olevista ehdotuksista on, että Uber -kuljettaja saisi tienata 10.000 € vuodessa ilman että häntä sakotetaan tai muuten rangaistaan työnteosta. Seminaarissakin pidettiin reiluna pelinä sitä että tiedetään paljonko saa tehdä töitä ennen kuin siitä rankaistaan.

 

Mutta mikä olisi rajan logiikka? Summalla ei voi elättää itseään, mutta sillä voisi ajaa täysipäiväisesti 2-3 kuukautta vuodesta. Miten Uber-kuljettaja olisi turvallinen ja yhteiskuntakelpoinen 10.000 rajaan asti, mutta ei enää sen jälkeen? Motiiviksi rajalle jää pelkkä sääntelyvietti, muutoksen vastustaminen, ja tietysti eri ryhmittymien halu puolustaa nykyisiä asemiaan.

 

Digitalisaatio tarkoittaa paitsi sähköiseen muotoon muuttamista, myös ja ennen kaikkea vanhojen toimintamallien uudistamista. Ellemme kykene tuomaan työmarkkinoihimme myös termin jälkimmäistä osaa muistuttavia piirteitä, ja muokkaamaan sosiaaliturvaamme niin että se kannustaa työntekoon kaikissa tilanteissa, jätämme mahdollisuudet käyttämättä.

 

Martti Kouhi



Martti Kouhi on yrittäjä ja konsultti, Solventor Oy:n perustaja ja Wiltrain-verkoston partneri. Ennen yrittäjänuraansa hän toimi useissa eri tehtävissä Shell-yhtymässä Suomessa, Isossa-Britanniassa, Karibialla ja virtuaalisissa globaaleissa organisaatioissa.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja