Ilmiöitä työstä

Ilmiöitä työstä -blogissa käsitellään työelämän ilmiöitä eri näkökulmista. Blogit ovat osa Work Up! -tapahtumakonseptia. Kirjoittajat vastaavat itse kirjoituksiensa sisällöistä.
30.5.2016 11.49

Työstä uhkaa tulla prekariaattitaloutta

LeilaKurki
Digisaation tuloksena liiketoimintamallit ovat murroksessa. Uusi villitys on jakamistalous, jota nimitetään myös termeillä vertaistalous, vuorovaikutustalous, joukkoistaminen ja alustatalous.
Äkkiseltään voisi ajatella, että eri nimitykset tarkoittavat taloutta, jossa ihmiset pyyteettömästi haluavat antaa omastaan esim. tietoa, aikaansa ja tilapäistä talkooapua, tai tarjota pilkkahinnalla ylimääräiseksi jäänyttä tavaraa sitä tarvitseville. Tämä onkin jakamistalouden perusidea, ja toivotan sen tervetulleeksi.


Tosiasia kuitenkin on, että uudesta jakamisen mahdollisuudesta on tullut ensisijaisesti ansaintamalli, jossa digitaalista markkinapaikkaa tarjotaan maksua vastaan uudenlaisen prekariaattityön alustaksi. Alustan tarjoajan tavoitteena on liikevoitto, joka perustuu työn halpuuttamiselle ilman työnantajavelvollisuuksia.

Keikkojen tarjoaja taas pystyy teettämään työtä halvalla alle kaikkien palkkanormien ja ilman työnantajavastuita, ja kerää liikevoittoja samoilla markkinoilla perinteisesti toimivien yritysten nenän edestä.

Keikan tekijästä puolestaan tulee yrittäjä, jonka on hyväksyttävä pieni palkka ja huolehdittava itse veronmaksusta, sosiaali- ja eläketurvastaan, työterveydestään, ja vakuutuksista, sekä ammatillisesta kehittymisestä.  

Jakamis- etuliitteen sijaan olisikin rehellisempää puhua prekariaattitaloudesta.

2000-luvulla tuli tutuksi ilmaisu ”epätyypillinen työsuhde”. Puhuttiin myös halventavasti ”paskaduuneista”, jolla viitattiin huonosti palkattuun ja huonoilla työehdoilla tehtyyn työhön. ”Pätkätyöntekijöillä” sentään on useimmiten palkka- ja työehdot järjestyksessä, vaikka vakituinen työ tuntuu jäävän monelle vain haaveeksi.

Sitkeä työttömyys on tehnyt meidät nöyriksi. Nollasopimuslainen on onnellinen, että saa edes muutaman työtunnin keikan viikon aikana.

Tähän ilmapiiriin on helppo ujuttaa ajatus digityöstä, jossa työajoista ja työmäärästä saa päättää itse. Tosin menestyäkseen alustojen julkisilla rankinglistoilla, töitä on paiskittava mieluummin 24/7. On varmasti ihmisryhmiä, joille tämä joustavuus sopii täydellisesti, esimerkiksi opiskelijat ja eläkeläiset. Itse työtehtävät ja niihin liittyvä vapaus eivät olekaan ongelma, vaan voivat jopa parantaa työhyvinvointia.

Kehitys näyttää menevän suuntaan, jossa työ pilkotaan yhä pienemmiksi osiksi, joita voidaan myydä, ostaa ja vuokrata. Tämä koskee kaikkea työtä riippumatta alasta, asemasta tai koulutustasosta.  Seurauksena on suuri joukko mikrosilppuyrittäjiä, jotka kilpailevat keskenään työkeikoista.

Säätely laahaa pahasti jäljessä, esim. tasapuolinen kohtelu yrityksille, työntekijän tosiasiallinen asema, ja verotulojen kertyminen on vauhdissa unohdettu.

Sääntelemättömän prekariaattitalouden kasvu lisää ennen pitkää työntekijöiden syrjäytymisuhkaa epävarman toimeentulon oloissa, ammatillisen osaamisen rapautumista ja tuottavuuden laskua, julkisten tukien ja terveysmenojen kasvua, sekä verotulojen ja sosiaaliturvarahastojen pienenemistä.

Poliittiset päättäjät eivät saisi häikäistyä pelkistä bisnesnäkymistä, vaan on rakennettava tulevaisuuden yhteiskuntaa varten.

Leila Kurki


Leila Kurki työskentelee työllisyyspoliittisena asiantuntijana  Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:ssa.

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja