Ilmiöitä työstä

Ilmiöitä työstä -blogissa käsitellään työelämän ilmiöitä eri näkökulmista. Blogit ovat osa Work Up! -tapahtumakonseptia. Kirjoittajat vastaavat itse kirjoituksiensa sisällöistä.
26.5.2016 13.36

Työyhteisöön tullessa tarvitaan tutustumistyötä, rutiineja ja katsomalla avautuvaa työn tekemisen logiikkaa

tiina_kalliomaki_levanto
Tarkastelen vaeltavan ammattilaisen roolin vaikutusta siihen työkokonaisuuteen, jota vakituisemmin keskenään työskentelevä joukko tai työyhteisö tekee. Asiantuntijoiden työhön ja työyhteisöihin kumpuaa monesta suunnasta muutosta, joka asettaa haasteen työn tavoitteiden saavuttamiselle.
Helsingin Sanomat muutama viikko sitten kertoi tietointensiivisen kasvuyrityksen uusista keinoista tehdä tutustumistyötä. Kun kasvu on nopeaa, pelillistämisen keinoin saadaan vakituisemminkin keskenään työskentelevien omaa ja muiden osaamista nopeasti näkyviin ja asiakkaalle hyötyä tuottavaksi – varsinkin kun asiantuntijat ovat asiakkailla ja kohtaavat vähemmän toisiaan. ”Vaeltaminen” ei siis ole vain työsuhteeseen tai rooliin liittyvä asia.


Kaksi vuosikymmentä sitten tarkastelin ”vaeltamista” työsuhteen kautta. Miten saadaan vaihtuva, tilapäinen, määräaikainen tai sijainen nopeasti mukaan työhön ja työyhteisöön? Päivittäistavarakaupassa iso osa työn logiikasta avautui katsomalla. Päiväkodista löytyi rutiini. Kummassakin tehtiin tutustumistyötä.


Sujuva tekemisen tapa ei synny tyhjästä: Rutiinin pitää kannatella myös vaeltajaa. Rutiini on noussut ajankohtaiseksi tieteelliseksi käsitteeksi. Rutiini kannattelee kaikkia palvelun ammattilaisia jatkuvassa muutoksessa. Rutiinilla tarkoitetaan työpaikan toiminnan rakennetta, ja se muodostaa toiminnan rungon, johon voidaan aina palata. Yksipuolisella rutiinilla saadaan standardia ja monipuolisella räätälöityä palvelua. Päiväkodissa, kun henkilöstöä ei ollut saatavilla (sairaana tai sijainen ei ole ”heti valmis”), voitiin päivä toteuttaa niukemmilla työtehtävillä (iso lapsiryhmä). Kun henkilöstä oli taas saatavilla, rutiinia voitiin monipuolistaa (osaryhmiin jako) ja tavoitella korkeampia varhaiskasvatus- ja hoitotavoitteita.

Vaihtuminen, tilapäisyys, määräaikaisuus, sijaisuus tai vaeltaminen voi tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että työyhteisöt on pakotettu tekemään perusolettamukset ja toimintatavat ja tavoitteet hyvin selväksi ja läpinäkyviksi. Jos työpaikan toimijat jatkuvasti uudelleen suunnittelevat työtä ja järjestelmiä kehitetään sujuviksi, auttaa jatkuva tilannekuva kaikkia toimijoita työn tavoitteiden saavuttamiseksi. Pahimmillaan vaihtuvat työsuhteet pakottavat siihen, että työpaikoilla turvaudutaan sääntöihin ja tarkkaan työnjakoon jonka vuoksi kehittyminen ja kimmoisuus hankaloituvat.

Kun muutosta ja epävarmuutta kumpuaa työhön, työpaikan omassa hallinnassa on henkilöstö ja rutiinit, jotka luovat jatkuvuutta. Jatkuvuuksia tarvitaan, jotta ”deep work” onnistuu asiakkaan parhaaksi. Ehdotin aiemmin ja edelleen ehdotan, että vakituinen toimijajoukko saa aikaseksi parempaa. Vaeltamisen tulisi olla oma valinta. 

Tiina Kalliomäki-Levanto


Tiina Kalliomäki-Levanto (TkT) työskentelee Työterveyslaitoksella erikoistutkijana.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja