Tarinoita työpaikoilta

Nastolan seurakunta: Yksilöllisyydestä yhteisöllisyyteen

Nastolan seurakunnan työyhteisöä on kehitetty kahdeksan vuoden ajan aiempaa yhteisöllisempään suuntaan. Matka on ollut pitkä, mutta reitti selvillä. Kirkkoherra Matti Piispanen on nyt tyytyväinen mies.

”Olimme pitkään julkisyhteisö vailla varsinaista työn johtajuutta. Hengellisessä työssä työnjohtajan rooli on haastava ja se on ollut käsitteenä kadoksissa. Hallinnollista esimiestyötä on vastapainoksi sen sijaan liikaakin”, Piispanen kuvailee.

Piispanen tuli yhteisöön vuonna 2006. ”Kun tipahtaa paikalle ikään kuin laskuvarjolla, on aika lyhyt aika selvittää, mitä yhteisöön todella kuuluu. Sanotaan, että sadassa päivässä objektiivinen näkeminen vaihtuu subjektiiviseksi.

Uuden strategian lähteillä

Piispasesta oli hienoa palata 18 vuoden jälkeen tuttuun taloon ja heittäytyä mukaan yhteisöön. ”Tunsin paikat maantieteellisesti, mutta esimerkiksi ehtoollislaukkua etsiessäni tajusin, ettei kukaan ole minua perehdyttänyt asioihin, mikä on varsin tyypillistä kirkkoherroille.”

Näissä tunnelmissa heräsivät ajatukset nykypäivän elämän yleisestä yksilökeskeisyydestä, ahneudesta ja vahvan vallasta, yhteisöllisyyden puutteesta, yksinäisyydestä, itsekkyydestä ja jaksamisesta. Ilman yhteisöä ihmiset ovat helposti yksin eivätkä koe kuuluvansa mihinkään.

DSC_5024 copy
”Viimeisen kahdeksan vuoden aikana olemme kehittäneet yhteisöä aiempaa yhteisöllisempään suuntaan. Tässä olemme myös onnistuneet”, kirkkoherra Matti Piispanen kertoo

”Yhteisöllisyyden pitäisi olla kirkon tavaramerkki, mutta tajusimme, ettemme eläneet sitä todeksi. Yhteisöllisyys ei ole ajan hengessä mikään itsestään selvä teema, mutta meille siitä kasvoi strategia”, Piispanen kertoo.

Hallinnosta työn johtamiseen

Seurakunnassa käärittiin hihat ja ryhdyttiin hommiin. Tehtiin arvokysely, jossa jokainen sai valita paristakymmenestä vaihtoehdosta mieleisensä tai ehdottaa listan ulkopuolelta myös omiaan. Valituiksi arvoiksi tulivat läsnäolo, rakkaus, oikeudenmukaisuus ja luotettavuus.

”Sanojen merkitys avattiin, jotta jokainen ymmärtää, mitä arvot päivittäisessä työssä tarkoittavat. Tärkeäksi teemaksi kasvoi yhteisöllisyys, jota ryhdyimme kasvattamaan. Puhuimme paljon johtajuudesta, pitkän tähtäimen suunnittelusta ja työnjohdon tukemisesta.”

Työkapulaksi valittiin tiimityö. Noin 30 vakituisesta työntekijästä muodostettiin seitsemän eri työaloihin keskittyvää tiimiä, joissa kussakin on työnjohtaja tiimin vetäjänä. ”Esimies johtaa hallinnollisuuteen, mutta tiimin vetäjä työn johtamiseen”, Piispanen painottaa.

Nyt päätetään yhdessä

Uutta strategiaa työstettäessä kunkin tiimin tehtävät ja tiimien jäsenten työnkuvat määriteltiin ja vastuualueet selkeytettiin. Tämä avasi Piispasen mukaan heti uusia näkökulmia, jotka ovat helpottaneet työtä, kasvattaneet vastuunottoa, lisänneet sitoutumista ja vieneet yhteisöä toivottuun suuntaan.

Selkeä vastuunjako helpottaa työtä

”Jos esimerkiksi diakoniatyössä joku sairastuu, aiemmin oli epäselvää, kuka on vastuussa sairastuneen töistä ja miten homma hoidetaan. Tänä päivänä tiimi miettii asian yhteisöllisesti tiimin vetäjän johdolla eikä esimiehen tarvitse puuttua tilanteeseen”, Piispanen kertoo.

Aiemmin myös päätöksenteko oli yksilökeskeistä. Joku teki jossakin päätöksen, jota joku toinen saattoi matkan varrella muuttaa. Nyt päätökset tehdään yhteistuumin tiimeissä ja päätöksiä muutetaan vain siellä, missä ne on tehty. Kun jokainen osallistuu päätöksentekoon, jokainen on päätöksistä myös vastuussa.

Huolenpitoa koko ajan

”Tämä on ollut meille hyvä polku. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ole, vaan pitkä prosessi. Julkisyhteisö ei ole ihan helposti käännettävä laiva ja uuden näkemisessä on ollut iso työ”, Piispanen sanoo

Nyt Piispanen jo näkee, että eteenpäin on päästy. Yksilöiden suuri paine on hellittänyt, kun vastuu on yhteisöllä. Työyhteisö voi hyvin, turvallisuuden tunne on kasvanut ja työnilo palannut. Käyrät ovat hyvällä mallilla.

Tärkeää on sekin, ettei seurakunnassa ole tiukoista ajoista huolimatta tingitty koulutuksesta. Yhteisössä tuetaan ammatissa kehittymistä, ammattipätevyyden päivittämistä, jatkuvaa oppimista, työssä kasvamista ja työn kehittämistä.

”Resurssien supistaminen tällä sektorilla söisi omaa oksaamme, ja siihen meillä ei ole varaa. Koulutus lisää sitoutumista, jaksamista ja työssä viihtymistä. Se kertoo myös arvostuksesta. Yhteisö ei pysy koossa, jos siitä ei pidetä hyvää huolta koko ajan.”  


Teksti: Sari Okko | Kuvat: Markku Lehtinen, Nastolan seurakunta
Nastolan seurakunta palvelee kuntalaisten hengellisiä tarpeita tarjoten eri työaloilla osallistumis- ja toimintamahdollisuuksia. Toiminta kattaa mm. nuorisotyön, lapsityön, perhetyön, aikuistyön, diakonian, lähetystyön ja musiikkitoiminnan.


Henkilöstön määrä

noin 30

Vuosibudjetti
noin 2 milj. €

Lue lisää: nastola.seurakunta.net


Tarinoita työpaikoilta -sarjassa julkaistaan kertomuksia tavallisista suomalaisista työpaikoista, joilla on tehty erilaisia toimenpiteitä työyhteisön kehittämiseksi. Haastatellut työpaikat ovat erikokoisia ja eri toimialoilla toimivia työpaikkoja ympäri Suomea. Työyhteisön kehittäminen lähtee aina työpaikan omista lähtökohdista ja tarpeista. Yhteistä kaikille tarinoille on se, että muutos on saatu aikaan yhteistyössä koko työyhteisön voimin.

Voit myös kertoa meille oman menestystarinasi, niin otamme yhteyttä!